sunnuntai, 24. kesäkuu 2018

Yllätyys.. muutto!

Hei!

Ennen kun säikähdätte, emme muuttaneet pois punkaharjulta, vaan mökiltä pysyvästi Punkaharjulle. On tapahtunut paljon kolmen päivän aikana, joten aloitan vanhimmista.

  Kaksi päivää sitten perjantaina, isäni ja nyt oikea äitipuoleni menivät naimisiin. Häät olivat todella hauskat, porukkaa oli noin kolmekymmentä päätä ja juhlat olivat mökillä. Oli ihanaa tavata vanhoja Juankosken tuttuja ja muita isän ja äitipuoli ystäviä. Myös veljeni ja siskoni olivat tietenkin paikalla sekä sisko-ja velipuoleni. Me sisarukset nukuimme Punkaharjulla ja lähdimme mökiltä suunnilleen puoli kahdentoista aikaan koska veljeni tyttöystävä oli aivan jäässä ja hyvin väsynyt. Minua hieman harmitti sillä olisin aivan hyvin voinut olla paikalla kahteen, jolloin viimeiset juhlijat lähtivät nukkumaan. Sain onneksi kuulla aamulla mökille tullessani aika hillittömiä juttuja, se vähän auttoi :'D

Lauantaina toivuimme juhlista puolikuolleina. Silloin ei tapahtunut kauheasti mitään paitsi että äitipuoleni serkku otti minut ja veljen veneensä kyytiin.... Hevosvoimia oli 150 ja vähän meni lujaa:'D Veljeni oli ihan onnesta sekaisin kun pääsi isolla selällä vetämään hanat täysille... Minulla heitti vähän päässä kun seisoin ja pitelin kiinni niin kovaa kuin pystyin :'D

  Tänään siis muutimme Punkaharjulle kissan kanssa. Kikka on juoksennellut aivan onnessaan pitkin metsiä ja se meni vähän paniikkiin kun muutimme kerrostaloon. Se katosi eikä sitä näkynyt missään moneen tuntiin. Luulimme että se hyppäsi ikkunasta ulos (asumme toisessa kerroksessa kerrostalossa) ja etsimme sitä kaikkialta. Lopulta kuulin kymmenen aikaan hurjaa maukumista vaatekaapista ja siellähän se oli. Sen jälkeen etsin metsässä sateella puoli tuntia äitipuoltanitani joka oli metsässä etsimässä Kikkaa. Lopulta olimme onnellisesti koossa koko porukka. Vähän aikaa mietin halusinko kiskoa kissalta niskat nurin vai rutistaisinko oikein kovaa....

  Minulle iski kauhea inspiraatio tehdä ihan kaikkea. Piirtää,tehdä keppihevosta, kirjoittaa,,, onneksi minulla on koko yö aikaa tehdä mitä huvittaa. Olemme vanhemman veljeni melko samanlaisia, joskus ihan järvissämme, mutta joskus kun se vaihde iskee päälle, kaoottisia (äkkipikaisia) taiteilijasieluja jotka valvovat yöt ja tekevät sitä mistä pitävät eniten . Veljeni tekee musiikkia ja soittaa selloa ja pianoa. Minä ompelin, kirjoitan ja piirrän, joskus kaikkia samaan aikaan (helpompaa miltä kuulostaa). En ole koskaan oikein nukkunut yöllä, mieluiten valvon yöt ja olen omissa maailmoissani. Se tosin vaikeuttaa koulunkäyntiä ja kiristää vanhempieni hermoja. En voi sille kuitenkaan mitään, olen aina elänyt puolittain (tai kokonaan) omassa maailmassani. Vaikeina aikoina pakenin maailmaani niin että en ollut enää täällä kuin masentuneena ja koomaan vajonneena ruumiina. Luin koko ajan (ja edelleen) ihan koko ajan kaikkea ja menin kirjoista löytämiini maailmoihin ja tuskin söin tai nukuin. Onneksi vaikeat ajat ovat nyt enemmän tai vähemmän ohi. Minulla on ihmisiä jotka pitävät minusta huolta ja haluan elää täällä oikeaa elämää. Olen opetellut jättämään kuvitelmat ja elämään enemmän tai vähemmän tavallisesti. Valvon edelleen yöllä ja nukun välillä kellon ympäri että jaksan olla hereillä päivällä. Ero on kuitenkin siinä että nautin elämästäni ja en halu enää olla kokonaan muualla. Se on enää huvia. Luojan kiitos.

 Minua huvitti kun velipuoleni sanoi että yökukkujat ovat siitä mukavia että he sentään ovat yleensä hiljaa valvoessaan yöllä. Aamuihmiset taas herättävät muutkin aamukuudelta metelöidessään hurjana aamulla. Siskoni (joka herää joka ikinen aamu kuudelta paukuttelemaan ovia ja lenkille koiran kanssa) katsoi häntä erittäin kipakasti. Minua nauratti aika paljon.

 

here is a question about my intentions
I'll tell ya
I'm not here to sell ya
Or tell you to go to hell
I'm not a brat like that
I'm like a puzzle
But all of my pieces are jagged
If you can understand this
We can make some magic
I'm wrong like that
I wanna fly
I wanna drive
I wanna go
I wanna be a part of something I don't know
And if you try to hold me back I might explode
Baby, by now you should know
I can't be tamed
I can't be tamed
I can't be blamed
I can't can't
I can't be tamed
I can't be changed
I can't be tamed
I can't be, can't be tamed
Heidi

keskiviikko, 20. kesäkuu 2018

Päivitys

Tämä on hyvin lyhyt, hyvin ytimekäs ja nopea päivitys.

  Häihin on kaksi päivää. Olen puolikuollut univajeesta koska olen piirtänyt äitipuolelleni ja isälleni häälahjaa monta yötä. Olen rakastunut öljyliituihin totaalisesti.
  Olen myös kirjoitellut ylös tarinoita jotka ovat pyörineet päässäni jo pitkään. Kirjoittaminen on hankalampaa kuin luulin mutta aloittelen vähitellen. Minulla on tällä hetkellä noin viisi tarinanalkua joista en ole jatkanut kunnolla ainuttakaan...
  Olemme hiljalleen muuttaneet mökiltä (äitipuoleni vanhempien luolta) Punkaharjun asuntoomme. Olen sisustanut huonettani kuin viimeistä päivää.

  Ainoa varjo täällä on että äitipuoleni isä kuoli muutama viikko sitten. Hän oli todella ihana ja lämmin ihminen. Pidin hänestä valtavasti heti kun tapasin hänet.....

 

IMG_20170716_223122%5B2%5D.jpg

 

Sticks and stones, they may break these bones
But then I'll be ready, are you ready?
It's the start of us, waking up, come on
Are you ready? I'll be ready
I don't want control, I want to let go
Are you ready? I'll be ready
'Cause now it's time to let them know
We are ready, what about us?

 

Heidi

 

 

perjantai, 4. toukokuu 2018

Summertime Sadness

  Nyt se on vihdoinkin varmaa. Muutamme nyt kolmen viikon sisällä koko poppoo, siis minä,isä,äitipuoli ja kissa. Lähdemme kolmioon punkaharjulle. Kävimme siellä vappuna katsomassa taloja ja vuokrasimme kerrostalokolmion. Saan oman huoneen, ja minun ei tarvitse sitten enää kestää kissan ralliautoilua. Jumalalle kiitos siitä.

IMG_20180404_214818%5B1%5D.jpg

  Lähden koulusta 18.päivä. kaksi viikkoa. kaksi perhanan viikkoa. Tunneilla tai edes välitunneilla ei ole enää minkäänlaista rauhaa. En tiedä miten jaksan seuraavat kaksi viikkoa. Tänään minulla alkoi migreeni sinä samalla hetkellä kun menin koulun ovista sisään. En edes tiedä miten jaksoin kaksi  viimeistä tuntia, ja kaiken lisäksi oli kotitaloutta joka on kaikkein pahinta, koska minun ryhmässäni on tietysti kaikki pahimmat häiriköt. Niin minun tuuriani.

 

IMG_20180311_171010%5B1%5D.jpg

   Isä lähtee sunnuntaina töihin punkaharjulle ja vie sinne ensimmäisen tavarakuorman. Seuraavana viikonloppuna lähtee lisää tavaraa. olen molemmat viikonloput ja ensimmäisen vapaan viikon äidin luona, missä olen nytkin. sitten lähden myös punkaharjulle,jonne äitipuoleni tulee kuun lopulla. Kävimme myös katsastamassa paikallisen koulun. Pidin paikasta heti. Pieni ja viihtyisä koulu, jossa on mukavia opettajia ja hyvä rehtori. Pääsen vihdoinkin opiskelemaan saksaa ja tukioppilaskoulutukseen. En tiedä kummasta olen enemmän innoissani,, varmaan molemmista :D Joudun ottamaan muut saksassa kiinni, sillä he ovat opiskelleet sitä jo seiskalla, mutta se ei ole ongelma. Minä vain pidän siitä että minulla on tekemistä.

 

IMG_20180429_163043%5B1%5D.jpg

 

  Olen jo äkännyt monia kevätkukkia ja muutamia perhosia. Ja itikoita myös ikävä kyllä. Ensimmäiset itikanpistot on saatu jo ajat sitten:D

 

Kiss me hard before you go
Summertime sadness
I just wanted you to know
That, baby, you're the best

I got my red dress on tonight
Dancin' in the dark in the pale moonlight

Done my hair up real big, beauty queen style
High heels off, I'm feelin' alive

 

Heidi

perjantai, 20. huhtikuu 2018

Odotus päättyy,vihdoinkin

Sometimes, I wake up in the morning
To red, blue, and yellow skies
It's so crazy, I could drink it like tequila sunrise

Put on that Hotel California
Dance around like I'm insane

I feel free when I see no one
And nobody knows my name

Joo. En tiedä miksi. Lana Del Rey kuuluu siihen valtaosaan musiikista jota en yleensä kuuntele. Se on vain sellaista... Kuulostaa kuin laulaja haluaisi lähinnä kuolla... Mutta ehkä mä vaan kaipaan vähän vaihtelua:D

 Minulla on myös aika iloisia uutisia. Muutamme myöhintään toukuokuun lopulla Punkaharjulle tai Savonlinnann. En voisi olla enemmän innoissani. Pääsen vihdoinkin pois tästä kouluhelvetistä. Olen odottanut sitä viimeiset puolitoista vuotta. Joka ikinen päivä. Tietoisesti tai en. En keksi toista paikkaa jota vihaan enemmän kuin Juankoskea. Ei ole vielä varmaa minne muutamme koska isä vasta etsii asuntoa. Mutta me kuitenkin muutamme. Jo se tieto saa minut jaksamaan koulun loppuun.

 Tiedän etten voi olla onnellinen täällä. Haluan olla niin onnellinen kuin vain pystyn. Haluan löytää itseni. Olen ollut niin hajalla viimevuoden. Pirstaleina. Elämäni on ollut niin rasittavaa ja kuluttavaa. Jopa käsitykseni tavallisesta on aivan vääristynyt. Haluan mahdollisuuden vihdoinkin korjata itseni niin ehjäksi kuin vain mahdollista. Tiedän etten koskaan voi olla aivan ehjä. Aina tulee olemaan muistot.

 Olen asunut 11 vuotta maalla melkein kokonaan eristyksissä. Kävin joskus kaupungissa. Joskus naapureissa jotka olivat kaikki vanhuksia. Kävin koulua kotona. En edes oikein halunnut tavata muita. Jopa pelkäsin ihmisia. Asuin kuusivuotiaana talven kaupungissa. 9-vuotiaana muutin kaupunkiin vuodeksi. Ne kaksi vuotta jotka olen ollut tavallisessa koulussa,olen ollut kiusattu, melkein kokonaan vailla ystäviä.Pari minulla sentään on. 11-vuotiaana muutimme kaupunkiin. Ja sitten vanhempani erosivat. Suoraan sanottuna olin hölmö kun lähdin äitini mukaan. Äitini ei ole aivan terve. Ei todellakaan ole. Hän on loppuunpalanut ja hänellä on tietääkseni kaksisuuntainen mielialahäiriö. En muista missä järjestyksessä asuimme missäkin. En muista mulloin äiti oli miesytävänsä kanssa,milloin he olivat eronneet. Se on ihan hyvä. Muistan vain sen että olin ahdistunut ja sulkeutunut. Tein vain koulun ja olin niin paljon poissa kotoa kuin mahdollista. Milloin metsässä,mulloin kaverin tai isoveljen luona. Se oli yksi niistä harvoista paikoista missä olin onnellinen,sillä omalla tavallani. En käynyt edes isäni luona.

  Sitten kun rupesin käymään isäni luona, aloin saada pienen käsityksen siitä, millaista on niin kutsumani "Tavallinen" elämä. Terve parisuhde joka perustuu rakkauten. Ei suorittamiseen,niin kuin isäni ja äitini suhde. Isä joka välittää minusta valtavasti. Aloin ymmärtää millausta elämäni olisi pitänyt olla viimeiset 13 vuotta. ja miten paljon olen menettänyt äitini takia. Hänen ideansa oli kotikoulu. Ja hän kielsi minulta melkein kaiken. Isäni ei voinut sille mitään,hän oli vain koko ajan töissä. Lopun ajan hän rakensi. Luin melkein kolme kuukautta putkeen kirjoja koko ajan kun tajusin että isä ei kiellä minua lukemasta sellaisia kirjoja joista pidän. Minun ei enää tarvitse lukea salaa ja voin kuunnella musiikkia josta pidän eikä minun tarvitse enää käydä kotikoulua. Minun ei tarvitse enää valehdella äidilleni silmiäni päästä. Luovuin siitä silloin kun isästäni tuli huoltajani. Teen mitä haluan kunhan isäni ei kiellä sitä. Vielä kun pääsen pois täältä voin keskittyä kouluun kunnolla. Minulla on vihdoinkin haaveita ja unelmia joita voin ruveta toteuttamaan. Tajusin juuri että ensivuonna voin ajaa mopkortin. Voin mennä kesätöihin. Voin jättää vanhan elämän taakseni ja ruveta elämään uutta parempaa elämää. Voin käsitellä niitä tunteita ja sitä raivoa joka on sisälläni. Voin päästää siitä irti. En voi olla koskaan kokonaan vapaa siitä,sen tiedän, mutta voin päästää irti. Voin mennä elämässä eteenpäin. En voi koskaan antaa anteeksi äidilleni eikä hän tule koskaan pyytämään anteeksi. Hän ei edes ymmärrä mitä on tehnyt. Mutta voin siirtyä eteenpäin.En jaksa odottaa sitä. Kolme viikkoa. Sitten pääsen pois. Lähden nimittäin koulusta kaksi viikkoa etuajassa. KOLME PERHANAN VIIKKOA....!!!!!!!

  Nyt ymmärrän miksi pidän tuosta laulusta. Tiedän sen tunteen kun on hyvä ilma ja haluaa vaan tanssia ulkona pelloilla ja imeä sen ihanan auringonpaisteen itseensä....

 

Heidi

maanantai, 12. maaliskuu 2018

Kirja

En pidä mistään muusta enemmän kuin syventymisestä paksuun, jännittävään ja kiinnostavaan kirjaan. Rakastan jännitys-ja fantasiakirjoja yli kaiken, erityisesti sellaisia joihin liittyy jollain tavalla vampyyrejä. On ihana vain syventyä kirjan maailman ja unohtaa kaikki muu. Usein saatan syventyä kirjaan niin perusteellisesti että kun havahdun, kello saattaa olla puoli kymmenen illalla ja olen lukenut viisi tuntia vaikka olin aikonut lukea vain vähän aikaa.

Tällä hetkellä luen kirjaa nimeltä ikuinen rakastaja. Juuri sopivasti romantiikkaa, jännitystä, ja vampyyrejä. Parempaa en ole lukenut aikoihin..... ainoa ongelma on että minun pitäisi lukea koulukirjoja eikä romaaneja.....

Heidi

  • Minusta

    Olen Laura, vuosimallia 2004 oleva tyttö. Olen juuri nyt 13 vuotta ja olen seiskaluokalla.
    Olen eläinrakas, ja toinen perheeni omistaa kissan. Vanhempani ovat siis eronneet.
    Harrastan ratsastusta,lukemista, bloggaamista ja keppihevosia. Usein myös maanista kahvin kittaamista ja valokuvausta.
    Minun elämästäni voit lukea tästä blogista,johon tulee postauksia niin usein kun vain kerkeän kirjoittaa:)

  • Kikka Kekkonen

    Kikka on puolisen vuotta vanha kissanpentu joka asuu isäni luona Juankoskella. Kikka on erittäin leikkisä ja työntää nenänsä vähän kaikkialle, erityisesti sinne minne ei pitäisi. Sillä on tapana riehua yöllä niin paljon kun jaksaa ja sitten juosta mahani yli ja omalle nukkumapaikalleen. Ja kyllä, se juoksee AINA minun ylitseni:D