tiistai, 23. lokakuu 2018

Woops taas kerran...

  Jaahas, se on taas neljä kuukautta mennyt kuin siivillä. Olen ollut hyvin pihalla kaikesta, mitä tapahtuu, mutta perässä tullaan.

  Koulu alkoi pari kuukautta sitten (heitin tähän nyt vain pari kuukautta, oikeasti en ole edes varma..) ja siellä menee rehellisesti sanottuna todella hyvin. Punkaharjun koulu on pieni, mutta todella ihana paikka. Opettajat ovat mikavia, ovvilaat ovat mukavia ja minulla on uusi paras ystävä. Ei voisi siis paremmin mennä!

 

IMG_20180727_195850%5B1%5D.jpg

 

  Sellainen pieni suru-uutinen kuitenkin taas on, että Kikka jouduttiin antamaan pois. Mummi ei sitä olisi oikein voinut pitää, eikä se meillä viihtynyt, vaan alkoi heti merkkailemaan. Se sai onneksi hyvän kodin jostain päin suomea (taas kerran en muista.. hyvä minä:D) ja uuden kissakaverin. Minkäänlaisia ongelmia ei kuulemma ole ollut, siitä olen iloinen.

  

 Kävin viime viikonloppuna Juankoskella tapaamassa vanhoja ystäviäni. Kävimme Pisankoskella (Talossa, jossa asuimme muutama vuosi sitten, ja jonka vanhempani omistavat) koska isän piti hoitaa sielä asioita ja äitipuoleni heitti minut sitten kaverini luo käydessään kaupassa. 
  Käytiin siis kaveriporukalla kylällä ja vietettiin aikaa yhdessä. Minulla oli hauskaa, vaikka Juankoskella oleminen vähän ahdisti. Onnistuin kuitenkin unohtamaan kaikki ikävät uistot, ja siitä olen aika ylpeä. En olisi vähän aikaa sitten pystynyt. 
  Onnistuin jopa sopimaan välini yhden kaverin kanssa, jonka kanssa joskus riitelin. Onnistunut viikonloppu siis.

 

IMG_20180521_173655%5B1%5D.jpg


  Paluumatkalla kävin veljeni luona synttäreillä ja kihlajaisissa. Hän täytti kolmekymmentä ja meni juuri kihloihin naisystävänsä kanssa. He olivat juhlineet sisarus- ja kaveriporukalla jo ennestään, mutta sainne jopa hieman vielä kakkua ja annoimme lahjat.
  Tunnelmaa hieman latisti tosin se, että veljeni oli kuullut että äitilläni olisi taas draamaa (aika monta kertaa ex) miesystävänsä kanssa.( Puhe on siis siitä narsistista, joska äiti ei ole vieläkään päässyt eroon) Se oli hieman hankala kuulla, sillä itse pelkään tätä miestä ja mielestäni aikalailla syystä. Onnistuin kuitenkin äitini kanssa asiat puhumaan halki ja hän väittää että he ovat vain ystäviä. Toivotaan siis niin. 

 

 

IMG_20181023_104142%5B1%5D.jpg

 

 

  Tällä hetkellä vietän onnellisena syyslomaa kotona Punkaharjulla. Oen nyt jo kaksi päivää ollut kotona, katsonut sarjoja, touhunnut kaikkea pientä mukavaa ja nukkunut. Voin vain sanoa että tekee muuten hyvää. Odotan kyllä innolla koulun alkua ja että pääsen tapaamaan ystäviäni, mutta tällä hetkellä sen halua mitään muuta kuin katsoa pari kautta supernaturalia ja syödä. Minua riepo oaivan suunnattomasti se, että en ole katsonut lempisarjaani todella pitkään aikaan ja olen vasta kakkoskaudella. Kolmannella tulee kuvioihin Castiel, joka on lempihahmoni jo näin etukäteen. Joo siis, en ole yhtään videoita katsonut sitä.... :D

 

 

When the days are cold
And the cards all fold
And the saints we see
Are all made of gold
When your dreams all fail
And the ones we hail
Are the worst of all
And the blood’s run stale
I want to hide the truth
I want to shelter you
But with the beast inside
There’s nowhere we can hide
No matter what we breed
We still are made of greed
This is my kingdom come
This is my kingdom come
When you feel my heat
Look into my eyes
It’s where my demons hide
It’s where my demons hide
Don’t get too close
It’s dark inside
It’s where my demons hide
It’s where my demons hide
 

  Imagine Dragons on kultaa...

  Tapaamme taas, toivottavasti aiemmin kuin neljän kuukauden päästä!

  Ps: Vaihdoin käyttäjänimeni Sagaksi, koska se on minulla nykyään käytössä kaikkialla. Älkää siis hämmentykö!

 

Saga




  

  

maanantai, 23. heinäkuu 2018

Äidin luona

No hei.

  Tiedättekö sen tunteen kun joku asia oli melkein jo varmaa, mutta ei kuitenkaan ole? Se on todella hermostuttavaa.
  No,pitäisi varmaan kuitenkin selittää aika monta asiaa, ennen kun pääsen kertomaan tuosta.Se on nimittäin aikajanan uusimpia asioita.
  Tulin viikko sitten siskoni kyydillä äidin luo. Matka oli aika kamala. Autossa oli reilusti yli kolmekymmentä lämmintä ja matka kesti yli kaksi tuntia. Sen jälkeen olimme kaikki aika valmista pässinlihaa. Uimaan ei kuitenkaa keretty mennä,sillä äiti oli järjestänyt grillijuhlat. Ne oli ihan hauskat, kaikki sisarukseni ja mummini olivat äidin lisäksi  paikalla. Voin sanoa, että se on harvinasta.

 

IMG_20180429_163019%5B1%5D.jpg

 

  Olemme äidin kanssa lähinnä hengailtu kotona ja vahdittu pihakirppistä, jonka pistimme pystyyn. kävin kerran pyörällä kylällä kirpputoreilla ja mummini luona,mutta se oli aika uuvuttava reissu koska täällä on ollut ihan järkyttävän kuuma koko viikon.
  Pari päivää sitten kävimme kuopiossa ikeassa, ja se oli aika hurja reissu. Ei muuten, mutta tulimme ikeaan eri reittiä kuin tavallisesti ja auto meni siksi parkkiin eripuolelle rakennusta kuin tavallisesti. Sitten kun tarvitsmme jotain autosta ja menimm etsimän sitä, emme tietenkään löytäneet sitä. Etsimme autoa ainakin tunnin ja minä kävin mm. joka ikisen parkkirivin läpi kolmesti. Sitten äiti soitti jo jonnekkin poliisijuttuun koka luuli että auto oli varastettu, mutta onneksi siellä oli jonot ja kukaan ei vastannut. Sitten äiti meni jonnekkin tiskille kysymään vartioita ja se myyjä ehdotti että katsoisimme toiselta puolelta taloa jossa on identtiset parkkipaikat. Sieltähän se löytyi. Minä nauroin kippurassa ainakin vartin ja äiti istui sen vartin autossa kalpeana kuin lakana. Meillä on kaikilla ilmeisestikin erilaiset tavat suhtautua stressitilanteisiin.

  Pistimme pystyyn pihakirppiksen, mutta se ei ole kamalasti kannattanut. Kirppari on ollut nyt kolme päivää ja asiakkaita on ollut yhteensä seitsemän. vain neljä heistä on edes ostanut mitään. Kaiken lisäksi jonkun on aina oltava täällä aamukahdeksasta iltakahdeksaan. Se ottaa joskus vähän hermoille.

  Ja niin, se juttu mistä mainitsin alussa. Äiti keksi että meidän pitäisi mennä jonnekkin reissuun kahdestaan ennen kun koulut alkaa. Menemme ehkä autolla lappiin ja saatamme myös käväistä norjan puolella. Niin ehkä. Jos äiti vain saa lomaa ja hoidettua asiat kuntoon. Jäämme odottamaan sitä jännityksellä:)

 

Funny how the heart can be deceiving
More than just a couple times
Why do we fall in love so easy?
Even when it's not right

Where there is desire
There is gonna be a flame
Where there is a flame
Someone's bound to get burned
But just because it burns
Doesn't mean you're gonna die
You've gotta get up and try, and try, and try
Gotta get up and try, and try, and try
You gotta get up and try, and try, and try

 

Heidi

sunnuntai, 24. kesäkuu 2018

Yllätyys.. muutto!

Hei!

Ennen kun säikähdätte, emme muuttaneet pois punkaharjulta, vaan mökiltä pysyvästi Punkaharjulle. On tapahtunut paljon kolmen päivän aikana, joten aloitan vanhimmista.

  Kaksi päivää sitten perjantaina, isäni ja nyt oikea äitipuoleni menivät naimisiin. Häät olivat todella hauskat, porukkaa oli noin kolmekymmentä päätä ja juhlat olivat mökillä. Oli ihanaa tavata vanhoja Juankosken tuttuja ja muita isän ja äitipuoli ystäviä. Myös veljeni ja siskoni olivat tietenkin paikalla sekä sisko-ja velipuoleni. Me sisarukset nukuimme Punkaharjulla ja lähdimme mökiltä suunnilleen puoli kahdentoista aikaan koska veljeni tyttöystävä oli aivan jäässä ja hyvin väsynyt. Minua hieman harmitti sillä olisin aivan hyvin voinut olla paikalla kahteen, jolloin viimeiset juhlijat lähtivät nukkumaan. Sain onneksi kuulla aamulla mökille tullessani aika hillittömiä juttuja, se vähän auttoi :'D

Lauantaina toivuimme juhlista puolikuolleina. Silloin ei tapahtunut kauheasti mitään paitsi että äitipuoleni serkku otti minut ja veljen veneensä kyytiin.... Hevosvoimia oli 150 ja vähän meni lujaa:'D Veljeni oli ihan onnesta sekaisin kun pääsi isolla selällä vetämään hanat täysille... Minulla heitti vähän päässä kun seisoin ja pitelin kiinni niin kovaa kuin pystyin :'D

  Tänään siis muutimme Punkaharjulle kissan kanssa. Kikka on juoksennellut aivan onnessaan pitkin metsiä ja se meni vähän paniikkiin kun muutimme kerrostaloon. Se katosi eikä sitä näkynyt missään moneen tuntiin. Luulimme että se hyppäsi ikkunasta ulos (asumme toisessa kerroksessa kerrostalossa) ja etsimme sitä kaikkialta. Lopulta kuulin kymmenen aikaan hurjaa maukumista vaatekaapista ja siellähän se oli. Sen jälkeen etsin metsässä sateella puoli tuntia äitipuoltanitani joka oli metsässä etsimässä Kikkaa. Lopulta olimme onnellisesti koossa koko porukka. Vähän aikaa mietin halusinko kiskoa kissalta niskat nurin vai rutistaisinko oikein kovaa....

  Minulle iski kauhea inspiraatio tehdä ihan kaikkea. Piirtää,tehdä keppihevosta, kirjoittaa,,, onneksi minulla on koko yö aikaa tehdä mitä huvittaa. Olemme vanhemman veljeni melko samanlaisia, joskus ihan järvissämme, mutta joskus kun se vaihde iskee päälle, kaoottisia (äkkipikaisia) taiteilijasieluja jotka valvovat yöt ja tekevät sitä mistä pitävät eniten . Veljeni tekee musiikkia ja soittaa selloa ja pianoa. Minä ompelin, kirjoitan ja piirrän, joskus kaikkia samaan aikaan (helpompaa miltä kuulostaa). En ole koskaan oikein nukkunut yöllä, mieluiten valvon yöt ja olen omissa maailmoissani. Se tosin vaikeuttaa koulunkäyntiä ja kiristää vanhempieni hermoja. En voi sille kuitenkaan mitään, olen aina elänyt puolittain (tai kokonaan) omassa maailmassani. Vaikeina aikoina pakenin maailmaani niin että en ollut enää täällä kuin masentuneena ja koomaan vajonneena ruumiina. Luin koko ajan (ja edelleen) ihan koko ajan kaikkea ja menin kirjoista löytämiini maailmoihin ja tuskin söin tai nukuin. Onneksi vaikeat ajat ovat nyt enemmän tai vähemmän ohi. Minulla on ihmisiä jotka pitävät minusta huolta ja haluan elää täällä oikeaa elämää. Olen opetellut jättämään kuvitelmat ja elämään enemmän tai vähemmän tavallisesti. Valvon edelleen yöllä ja nukun välillä kellon ympäri että jaksan olla hereillä päivällä. Ero on kuitenkin siinä että nautin elämästäni ja en halu enää olla kokonaan muualla. Se on enää huvia. Luojan kiitos.

 Minua huvitti kun velipuoleni sanoi että yökukkujat ovat siitä mukavia että he sentään ovat yleensä hiljaa valvoessaan yöllä. Aamuihmiset taas herättävät muutkin aamukuudelta metelöidessään hurjana aamulla. Siskoni (joka herää joka ikinen aamu kuudelta paukuttelemaan ovia ja lenkille koiran kanssa) katsoi häntä erittäin kipakasti. Minua nauratti aika paljon.

 

I wanna fly,
I wanna drive,
I wanna go
I wanna be a part of something I don't know
And if you try to hold me back I might explode
Baby, by now you should know

I can't be tamed
I can't be tamed
I can't be blamed
I can't, can't, I can't, can't be tamed
I can't be changed
I can't be tamed
I can't be, can't, I can't be tamed

 

Heidi

keskiviikko, 20. kesäkuu 2018

Päivitys

Tämä on hyvin lyhyt, hyvin ytimekäs ja nopea päivitys.

  Häihin on kaksi päivää. Olen puolikuollut univajeesta koska olen piirtänyt äitipuolelleni ja isälleni häälahjaa monta yötä. Olen rakastunut öljyliituihin totaalisesti.
  Olen myös kirjoitellut ylös tarinoita jotka ovat pyörineet päässäni jo pitkään. Kirjoittaminen on hankalampaa kuin luulin mutta aloittelen vähitellen. Minulla on tällä hetkellä noin viisi tarinanalkua joista en ole jatkanut kunnolla ainuttakaan...
  Olemme hiljalleen muuttaneet mökiltä (äitipuoleni vanhempien luolta) Punkaharjun asuntoomme. Olen sisustanut huonettani kuin viimeistä päivää.

  Ainoa varjo täällä on että äitipuoleni isä kuoli muutama viikko sitten. Hän oli todella ihana ja lämmin ihminen. Pidin hänestä valtavasti heti kun tapasin hänet.....

 

IMG_20170716_223122%5B2%5D.jpg

 

Sticks and stones, they may break these bones
But then I'll be ready, are you ready?

It's the start of us, waking up come on
Are you ready? I'll be ready

I don't want control, I want to let go
Are you ready? I'll be ready
'Cause now it's time to let them know
We are ready, what about us?

 

Heidi

 

 

perjantai, 4. toukokuu 2018

Summertime Sadness

  Nyt se on vihdoinkin varmaa. Muutamme nyt kolmen viikon sisällä koko poppoo, siis minä,isä,äitipuoli ja kissa. Lähdemme kolmioon punkaharjulle. Kävimme siellä vappuna katsomassa taloja ja vuokrasimme kerrostalokolmion. Saan oman huoneen, ja minun ei tarvitse sitten enää kestää kissan ralliautoilua. Jumalalle kiitos siitä.

IMG_20180404_214818%5B1%5D.jpg

  Lähden koulusta 18.päivä. kaksi viikkoa. kaksi perhanan viikkoa. Tunneilla tai edes välitunneilla ei ole enää minkäänlaista rauhaa. En tiedä miten jaksan seuraavat kaksi viikkoa. Tänään minulla alkoi migreeni sinä samalla hetkellä kun menin koulun ovista sisään. En edes tiedä miten jaksoin kaksi  viimeistä tuntia, ja kaiken lisäksi oli kotitaloutta joka on kaikkein pahinta, koska minun ryhmässäni on tietysti kaikki pahimmat häiriköt. Niin minun tuuriani.

 

IMG_20180311_171010%5B1%5D.jpg

   Isä lähtee sunnuntaina töihin punkaharjulle ja vie sinne ensimmäisen tavarakuorman. Seuraavana viikonloppuna lähtee lisää tavaraa. olen molemmat viikonloput ja ensimmäisen vapaan viikon äidin luona, missä olen nytkin. sitten lähden myös punkaharjulle,jonne äitipuoleni tulee kuun lopulla. Kävimme myös katsastamassa paikallisen koulun. Pidin paikasta heti. Pieni ja viihtyisä koulu, jossa on mukavia opettajia ja hyvä rehtori. Pääsen vihdoinkin opiskelemaan saksaa ja tukioppilaskoulutukseen. En tiedä kummasta olen enemmän innoissani,, varmaan molemmista :D Joudun ottamaan muut saksassa kiinni, sillä he ovat opiskelleet sitä jo seiskalla, mutta se ei ole ongelma. Minä vain pidän siitä että minulla on tekemistä.

 

IMG_20180429_163043%5B1%5D.jpg

 

  Olen jo äkännyt monia kevätkukkia ja muutamia perhosia. Ja itikoita myös ikävä kyllä. Ensimmäiset itikanpistot on saatu jo ajat sitten:D

 

Kiss me hard before you go
Summertime sadness
I just wanted you to know
That, baby, you're the best

I got my red dress on tonight
Dancin' in the dark in the pale moonlight

Done my hair up real big, beauty queen style
High heels off, I'm feelin' alive

 

Heidi

  • Minusta

    Olen Laura, vuosimallia 2004 oleva tyttö. Olen juuri nyt 13 vuotta ja olen seiskaluokalla.
    Olen eläinrakas, ja toinen perheeni omistaa kissan. Vanhempani ovat siis eronneet.
    Harrastan ratsastusta,lukemista, bloggaamista ja keppihevosia. Usein myös maanista kahvin kittaamista ja valokuvausta.
    Minun elämästäni voit lukea tästä blogista,johon tulee postauksia niin usein kun vain kerkeän kirjoittaa:)

  • Kikka Kekkonen

    Kikka on puolisen vuotta vanha kissanpentu joka asuu isäni luona Juankoskella. Kikka on erittäin leikkisä ja työntää nenänsä vähän kaikkialle, erityisesti sinne minne ei pitäisi. Sillä on tapana riehua yöllä niin paljon kun jaksaa ja sitten juosta mahani yli ja omalle nukkumapaikalleen. Ja kyllä, se juoksee AINA minun ylitseni:D