Veljeni tuli luikseni yöksi,ja meillä oli hauskaa. Ostin karkkia,limsaa ja sipsiä,ja nukuin lattialla sohvatyynyjen päällä.

Oltiin lauantaista sunnuntaihin yhellä ihanalla saarimökillä. tultiin sinne eilen noin kello kolme,ja lähettiin tänään puoli kymmenen. Keppareitan en saanut ottaa mukaan,ja se kyllä ärsytti,mutta selvisin sentään ilman. Ja myös ilman nettiä,ja puhelimmen akku oli punasella. Oli aika äkkilähtö,ja parikin tärkeää tavara jäi kotiin.Kuten kamera. ja tabletti.Ja kirja,ja se oli kaikkein pahin.

Venematka sinne oli aika hurja. Keskellä selkää tuli sellainen tuuli että meidän (Siis minun,Edin ja isän) vene keikku tosi pahasti,tuuli tuli nimittäin sivusta,ja minä pelkäsin jo uimareissua. Edi oli kuin mitään ei olisi tapahtunut,mutta isä ohjasi veneen äkkiä saaren viereen,ja siellä odottelimme tuulen laantumista noin 50 metrin päässä määränpäästä. kymmenen minuutin jälkeen tuuli laantui niin,että pääsimme perille.Edi oli tosi rauhallinen koko matkan,ja aika kiinnostunut. Autossa se oli jännittänyt aika pahasti.

Saaressa Edi oli irrallaan,ja katseli kiinnostuneena touhuijani,ja kävimme ison saaren toisessa päässä. Välillä kannoin Ediä,välillä se kipitteli vapaana perässäni. Se ei mennyt minusta kauas,mutta naterteli jotain kummaa kun olin kaivamassa onkimatoja, Se ei kuitenkaan kovinkaan välittänyt kalasta,jonka sain ongittua,ja jota pidin noin viisitoista minuuttia lemmikkinä,mutta heitin sen järveen takaisin kun se si suostunut syömään matoja.

Yöllä Edi nukkkui vieressä aitassa. Kello puoli neljä yöllä(tai aamua,en ole ihan varma kumpi se on) se herätti minut kiskomalla minua tukasta.Vein sen ulos pissille. Sitten sille tuli yllä kylmä,enkä ihmettele,nimittäin aitassa oli noin 13 astetta lämmintä,ja otin sen makuupussini sisälle. Siellä se nukku ihan tyytyväisenä.

Aamulla ja eilen illalla se oli ihan hulluna,kun olin melimassa kanootilla,ilmeisesti pelkäni että loiskahtaisin nurin. Eikä sitten itse pelännyt kun oli kovempi vaara itse loiskahtaa nurin tulomatkalla. Outo otus.

Edi ei olisi halunnut lähteä,ja hangotteli vastaan. Se piti kantaa veneeseen. Se oli juuri käteni alla kun sain ajaa moottoriveneen kotiin.Ei se todellakaan auttanut minua,todellakin päinvastoin. Matka oli tosi kiva,vaikka ihan liian lyhyt. Pari viikkoa pitempi ei olisi ollut pahitteeksi. 

En älynnyt ottaa kameraa tai tablettia mukaan,joten kuvia minulla ei an ole,mutta kameran kaapelin,sen millä siirrän kuvia koneelle. Se oli sohvan alla. Mutta veljeni pankkikorttia en löytänyt. Se oli äitin kirjeiden välissä. 

 

Heidi

 

Ps:Tämä on 80 kirjoitus:)