En oo kerenny vähää aikaa kirjottelee,mutta nyt oon isän luona taa skäymässä:)

En kerenny ees yhtä lumiheppaa tekamään,kun jo lumet otti ja suli pois. Onneks on ennustettu lisää,mutta en tiedä,onko ennusteisiin luottamista...

 

Oon just nyt siis isän luona. Äiti on taas ystävänsä luona,no ex ystävän,nykyisen hyvän ystävän,alias Salamanterin. Ainaki äiti sanoo setä välillä Salamanteriks:)....

Löysin täältä yhden kirjan jonka olen aina halunnu lukea,Baskervillen koiran ,joka on minulta kiellettyä kamaa,toisin kun mut Sherlock Holmes kirjat. Syynä on se,että isosiskoni luki sen suunnillee kun ikäsenä ja sai kauheet traumat. Vaikka mä en kyllä löyä sieltä yhtään kohtaa mistä sain syyn traumoihin. Ehkä sisko luki aikuisille tarkoketun version siitä kirjasta.Se on varmaa vähä jännempi.... 

 

 

Multa muute värjättiin tukka. Mullaha on hennattu tukkaa jo monta kertaa. Punasella hennalla. Nyt tukka pistettii ammoniakittomalla kevytvärillä tummanpunaseks.

Ennenhän mulla oli punertava tummanruskea tukka, johon oli laitettu pari vuotta sitte blondeja raitoja.

Mentii eilen isän ja hänen naisystävänsä kanssa kuopioon,ja ostettii muun muassa mulle kontista ratsastussaappaat,kun se varsien lyhentämine ei toiminu,kun Evi tuhos mun saappaanvarret jonki aikaa sitte.....

 

Mä halusin että mun tukka hennattais taas,ku se väri on vähä jo vaalentunu. Äiti sano suunnilee vaa ohimennen että voishan sen tukan jollai ammoniakittomalla värillä värjätä. sitte ku kysyin isältä että voisko sinne mennä,se sano että ne on menossa kuopioo,ja sanoin äitille että jos kuopiosta läytys jotai punasta,vaikka porkkananpunertavaa väriä,ja ku äiti suostu,nii sitte me mentii sokkarille,josta isä luuli pääseväsä viidessätoista minuutissa,mutta sitte ryntäiltiinki reilu tunti yläkerran kampaamon ja alakerran kiusväriosastojen välillä,ja lopulta,kun kuvaa porkkananpunertavaa väriä ei löytyny ammoniakittomana,tuli sitte mukaan kivaa tummanpunasta,joka näyttää hämärässä melkei korpinmustana. 

En halua sellasta väriä jossa on ammoniakkia,koska isosiskoni pilasi valtavan palsun tukkansa,joka on nykyään vain puolet entisestä,annonikakkiväreillä,värjäämällä tukkaa vaikka millä värillä,keskiruskeasta ties vaikka mihin värien laitaan.kuten Tarja Turunen lookkiin,korpinmustaan.....

 

 

Mun tukka ei sentää oo ihan korpinmusta,sitä äiti ei olis sulattanu.Mun tukka vivahtaa vähän violettiin ja viininpunaseen,ja mä tykkään tästä ainaki tosi paljon. Äiti ei oo ihan niin innossaan,saa nähä mitä se sanoo,kun näkee tän. Isosiskoni varmaan lentää nahoistaan,kun kuulee,nimittäin se ei tiiä vielä mitään koko hiustenvärjäys-suunnitelmista,mutta tää tuliki vähä extempore. mun isosisko on aikalailla päällepäsmäri. Onneks mulla on aikaa valmistautua,kun se tulee meille vasta maanantaina. 

Min isosiskohan on asunu meillä,kun se ite asuu kerrostalossa,ja sillä on jalka paketissa.

Se kylläki on aika virtapakkaus ja hoitaa suunnilleen kaikki kotityöt ja käy töissä vaikka ei sais....

 

 

 

 

Pumballa on edelleen tapana näyttää Eville taivaan merkit,mutta Evi ja Edwin jopa leiikki kerra sillee ihan leikkimielisesti,ja se on jo aika hyvin kissalta ja koiralta:)

Äiti ja isosisko sanoo vaan Edwiniä Wiljamiks tai Wiljami geeks,(Sen oikee nimihä on Miuku Wiljami G) ja sanoo että Edwin voi olla vaan punavalkorauidallinen kissa,niinku meillä oli sillon ku mua ei vielä ollu. Sillon meillä kuulemma oli sellane kissa,joka oli ihan kaheli,ja kävi mun isoveljen käteen kiinni,kun se sito perhoo.

 

 

Me käytii mun isoveljen luona leikkimässä koirasisarusten,Nellin ja Rikun kanssa. Ne on meidän edesmenneen koiramurun,Nallen pentuja:)

Evi ja Riku leikki monta tuntia,vaikka kokoeroa löytyy kolmisenkymmentä senttiä. Nelliltä meni vähä jo hermo,kun se on tullu enemmä Nalleen,joka oli aika rauhallista laatua. Vaikka kyllähä sitä sitte piti juoksuaikana karata naapuriin,kun siellä on niin komea labbisuros....

Riku ja Nelli kuitenki karkas yhessä,mutta Evi teki harvinaisen tempun ja jäi pihaan,ja sai sen kunniaks ylimääräsiä taputuksia:)

Mut oli Evilläki vähä rakkausseikkailuja kun se karkas naapuriin,jossa on komea kultainennoutaja,tietenkin uros. Onneks siltä oli sillon jo juoksut loppunu,ja mä tulin paikalle vaan pari sekuntia myöhemmin,jolloin se kaksikko nuuhki toisiaan ihan hulluna. Evi mökötti tosi pahasti,kun kannoin se kotiin. Mut se unohti sen heti kun näki kissan.

Eipä mulla sitte muuta ole,Adios:)

 

Heidi