Jaahas, se on taas neljä kuukautta mennyt kuin siivillä. Olen ollut hyvin pihalla kaikesta, mitä tapahtuu, mutta perässä tullaan.

  Koulu alkoi pari kuukautta sitten (heitin tähän nyt vain pari kuukautta, oikeasti en ole edes varma..) ja siellä menee rehellisesti sanottuna todella hyvin. Punkaharjun koulu on pieni, mutta todella ihana paikka. Opettajat ovat mukavia, oppilaat ovat mukavia ja minulla on uusi paras ystävä. Ei voisi siis paremmin mennä!

 

 

  Sellainen pieni suru-uutinen kuitenkin taas on, että Kikka jouduttiin antamaan pois. Mummi ei sitä olisi oikein voinut pitää, eikä se meillä viihtynyt, vaan alkoi heti merkkailemaan. Se sai onneksi hyvän kodin jostain päin suomea (taas kerran en muista.. hyvä minä:D) ja uuden kissakaverin. Minkäänlaisia ongelmia ei kuulemma ole ollut, siitä olen iloinen.
  Kävin viime viikonloppuna Juankoskella tapaamassa vanhoja ystäviäni. Kävimme Pisankoskella (Talossa, jossa asuimme muutama vuosi sitten, ja jonka vanhempani omistavat) koska isän piti hoitaa sielä asioita ja äitipuoleni heitti minut sitten kaverini luo käydessään kaupassa. 

  Käytiin siis kaveriporukalla kylällä ja vietettiin aikaa yhdessä. Minulla oli hauskaa, vaikka Juankoskella oleminen vähän ahdisti. Onnistuin kuitenkin unohtamaan kaikki ikävät uistot, ja siitä olen aika ylpeä. En olisi vähän aikaa sitten pystynyt. 
  Onnistuin jopa sopimaan välini yhden kaverin kanssa, jonka kanssa joskus riitelin. Aika mukava viikonloppu siis.

 

  Paluumatkalla kävin veljeni luona synttäreillä ja kihlajaisissa. Hän täytti kolmekymmentä ja meni juuri kihloihin naisystävänsä kanssa. He olivat juhlineet sisarus- ja kaveriporukalla jo ennestään, mutta saimme jopa hieman vielä kakkua ja annoimme lahjat.
  Tunnelmaa hieman latisti tosin se, että veljeni oli kuullut että äitilläni olisi taas draamaa (aika monta kertaa ex)  miesystävänsä kanssa. ( Puhe on siis siitä narsistista, joska äiti ei ole vieläkään päässyt eroon) Se oli hieman hankala kuulla, sillä itse pelkään tätä miestä ja mielestäni aikalailla syystä. Onnistuin kuitenkin äitini kanssa asiat puhumaan halki ja hän väittää että he ovat vain ystäviä. Toivotaan siis niin. 

 

 

 

 

  Tällä hetkellä vietän onnellisena syyslomaa kotona Punkaharjulla. Oen nyt jo kaksi päivää ollut kotona, katsonut sarjoja, touhunnut kaikkea pientä mukavaa ja nukkunut. Voin vain sanoa että tekee muuten hyvää. Odotan kyllä innolla koulun alkua ja että pääsen tapaamaan ystäviäni, mutta tällä hetkellä sen halua mitään muuta kuin katsoa pari kautta supernaturalia ja syödä. Minua riepoo aivan suunnattomasti se, että en ole katsonut lempisarjaani todella pitkään aikaan ja olen vasta kolmoskaudella ja nelosella tulee kuvioihin Castiel, joka on lempihahmoni jo näin etukäteen. Joo siis, en ole yhtään videoita katsonut siitä.... :D

 

 

  Imagine Dragons on kultaa...

  Tapaamme taas, toivottavasti aiemmin kuin neljän kuukauden päästä!

 

Heidi