Sometimes, I wake up in the morning
To red, blue, and yellow skies
It's so crazy, I could drink it like tequila sunrise
Put on that Hotel California
Dance around like I'm insane
I feel free when I see no one
And nobody knows my name

Joo. En tiedä miksi. Lana Del Rey kuuluu siihen valtaosaan musiikista jota en yleensä kuuntele. Se on vain sellaista... Kuulostaa kuin laulaja haluaisi lähinnä kuolla... Mutta ehkä mä vaan kaipaan vähän vaihtelua:D

 Minulla on myös aika iloisia uutisia. Muutamme myöhintään toukuokuun lopulla Punkaharjulle tai Savonlinnann. En voisi olla enemmän innoissani. Pääsen vihdoinkin pois tästä kouluhelvetistä. Olen odottanut sitä viimeiset puolitoista vuotta. Joka ikinen päivä. Tietoisesti tai en. En keksi toista paikkaa jota vihaan enemmän kuin Juankoskea. Ei ole vielä varmaa minne muutamme koska isä vasta etsii asuntoa. Mutta me kuitenkin muutamme. Jo se tieto saa minut jaksamaan koulun loppuun.

 Tiedän etten voi olla onnellinen täällä. Haluan olla niin onnellinen kuin vain pystyn. Haluan löytää itseni. Olen ollut niin hajalla viimevuoden. Pirstaleina. Elämäni on ollut niin rasittavaa ja kuluttavaa. Jopa käsitykseni tavallisesta on aivan vääristynyt. Haluan mahdollisuuden vihdoinkin korjata itseni niin ehjäksi kuin vain mahdollista. Tiedän etten koskaan voi olla aivan ehjä. Aina tulee olemaan muistot.

 Olen asunut 11 vuotta maalla melkein kokonaan eristyksissä. Kävin joskus kaupungissa. Joskus naapureissa jotka olivat kaikki vanhuksia. Kävin koulua kotona. En edes oikein halunnut tavata muita. Jopa pelkäsin ihmisia. Asuin kuusivuotiaana talven kaupungissa. 9-vuotiaana muutin kaupunkiin vuodeksi. Ne kaksi vuotta jotka olen ollut tavallisessa koulussa,olen ollut kiusattu, melkein kokonaan vailla ystäviä.Pari minulla sentään on. 11-vuotiaana muutimme kaupunkiin. Ja sitten vanhempani erosivat. Suoraan sanottuna olin hölmö kun lähdin äitini mukaan. Äitini ei ole aivan terve. Ei todellakaan ole. Hän on loppuunpalanut ja hänellä on tietääkseni kaksisuuntainen mielialahäiriö. En muista missä järjestyksessä asuimme missäkin. En muista mulloin äiti oli miesytävänsä kanssa,milloin he olivat eronneet. Se on ihan hyvä. Muistan vain sen että olin ahdistunut ja sulkeutunut. Tein vain koulun ja olin niin paljon poissa kotoa kuin mahdollista. Milloin metsässä,mulloin kaverin tai isoveljen luona. Se oli yksi niistä harvoista paikoista missä olin onnellinen,sillä omalla tavallani. En käynyt edes isäni luona.

  Sitten kun rupesin käymään isäni luona, aloin saada pienen käsityksen siitä, millaista on niin kutsumani "Tavallinen" elämä. Terve parisuhde joka perustuu rakkauten. Ei suorittamiseen,niin kuin isäni ja äitini suhde. Isä joka välittää minusta valtavasti. Aloin ymmärtää millausta elämäni olisi pitänyt olla viimeiset 13 vuotta. ja miten paljon olen menettänyt äitini takia. Hänen ideansa oli kotikoulu. Ja hän kielsi minulta melkein kaiken. Isäni ei voinut sille mitään,hän oli vain koko ajan töissä. Lopun ajan hän rakensi. Luin melkein kolme kuukautta putkeen kirjoja koko ajan kun tajusin että isä ei kiellä minua lukemasta sellaisia kirjoja joista pidän. Minun ei enää tarvitse lukea salaa ja voin kuunnella musiikkia josta pidän eikä minun tarvitse enää käydä kotikoulua. Minun ei tarvitse enää valehdella äidilleni silmiäni päästä. Luovuin siitä silloin kun isästäni tuli huoltajani. Teen mitä haluan kunhan isäni ei kiellä sitä. Vielä kun pääsen pois täältä voin keskittyä kouluun kunnolla. Minulla on vihdoinkin haaveita ja unelmia joita voin ruveta toteuttamaan. Tajusin juuri että ensivuonna voin ajaa mopkortin. Voin mennä kesätöihin. Voin jättää vanhan elämän taakseni ja ruveta elämään uutta parempaa elämää. Voin käsitellä niitä tunteita ja sitä raivoa joka on sisälläni. Voin päästää siitä irti. En voi olla koskaan kokonaan vapaa siitä,sen tiedän, mutta voin päästää irti. Voin mennä elämässä eteenpäin. En voi koskaan antaa anteeksi äidilleni eikä hän tule koskaan pyytämään anteeksi. Hän ei edes ymmärrä mitä on tehnyt. Mutta voin siirtyä eteenpäin.En jaksa odottaa sitä. Kolme viikkoa. Sitten pääsen pois. Lähden nimittäin koulusta kaksi viikkoa etuajassa. KOLME PERHANAN VIIKKOA....!!!!!!!

  Nyt ymmärrän miksi pidän tuosta laulusta. Tiedän sen tunteen kun on hyvä ilma ja haluaa vaan tanssia ulkona pelloilla ja imeä sen ihanan auringonpaisteen itseensä....

 

Heidi