Hei!

Ennen kun säikähdätte, emme muuttaneet pois punkaharjulta, vaan mökiltä pysyvästi Punkaharjulle. On tapahtunut paljon kolmen päivän aikana, joten aloitan vanhimmista.

  Kaksi päivää sitten perjantaina, isäni ja nyt oikea äitipuoleni menivät naimisiin. Häät olivat todella hauskat, porukkaa oli noin kolmekymmentä päätä ja juhlat olivat mökillä. Oli ihanaa tavata vanhoja Juankosken tuttuja ja muita isän ja äitipuoli ystäviä. Myös veljeni ja siskoni olivat tietenkin paikalla sekä sisko-ja velipuoleni. Me sisarukset nukuimme Punkaharjulla ja lähdimme mökiltä suunnilleen puoli kahdentoista aikaan koska veljeni tyttöystävä oli aivan jäässä ja hyvin väsynyt. Minua hieman harmitti sillä olisin aivan hyvin voinut olla paikalla kahteen, jolloin viimeiset juhlijat lähtivät nukkumaan. Sain onneksi kuulla aamulla mökille tullessani aika hillittömiä juttuja, se vähän auttoi :'D

Lauantaina toivuimme juhlista puolikuolleina. Silloin ei tapahtunut kauheasti mitään paitsi että äitipuoleni serkku otti minut ja veljen veneensä kyytiin.... Hevosvoimia oli 150 ja vähän meni lujaa:'D Veljeni oli ihan onnesta sekaisin kun pääsi isolla selällä vetämään hanat täysille... Minulla heitti vähän päässä kun seisoin ja pitelin kiinni niin kovaa kuin pystyin :'D

  Tänään siis muutimme Punkaharjulle kissan kanssa. Kikka on juoksennellut aivan onnessaan pitkin metsiä ja se meni vähän paniikkiin kun muutimme kerrostaloon. Se katosi eikä sitä näkynyt missään moneen tuntiin. Luulimme että se hyppäsi ikkunasta ulos (asumme toisessa kerroksessa kerrostalossa) ja etsimme sitä kaikkialta. Lopulta kuulin kymmenen aikaan hurjaa maukumista vaatekaapista ja siellähän se oli. Sen jälkeen etsin metsässä sateella puoli tuntia äitipuoltanitani joka oli metsässä etsimässä Kikkaa. Lopulta olimme onnellisesti koossa koko porukka. Vähän aikaa mietin halusinko kiskoa kissalta niskat nurin vai rutistaisinko oikein kovaa....

  Minulle iski kauhea inspiraatio tehdä ihan kaikkea. Piirtää,tehdä keppihevosta, kirjoittaa,,, onneksi minulla on koko yö aikaa tehdä mitä huvittaa. Olemme vanhemman veljeni melko samanlaisia, joskus ihan järvissämme, mutta joskus kun se vaihde iskee päälle, kaoottisia (äkkipikaisia) taiteilijasieluja jotka valvovat yöt ja tekevät sitä mistä pitävät eniten . Veljeni tekee musiikkia ja soittaa selloa ja pianoa. Minä ompelin, kirjoitan ja piirrän, joskus kaikkia samaan aikaan (helpompaa miltä kuulostaa). En ole koskaan oikein nukkunut yöllä, mieluiten valvon yöt ja olen omissa maailmoissani. Se tosin vaikeuttaa koulunkäyntiä ja kiristää vanhempieni hermoja. En voi sille kuitenkaan mitään, olen aina elänyt puolittain (tai kokonaan) omassa maailmassani. Vaikeina aikoina pakenin maailmaani niin että en ollut enää täällä kuin masentuneena ja koomaan vajonneena ruumiina. Luin koko ajan (ja edelleen) ihan koko ajan kaikkea ja menin kirjoista löytämiini maailmoihin ja tuskin söin tai nukuin. Onneksi vaikeat ajat ovat nyt enemmän tai vähemmän ohi. Minulla on ihmisiä jotka pitävät minusta huolta ja haluan elää täällä oikeaa elämää. Olen opetellut jättämään kuvitelmat ja elämään enemmän tai vähemmän tavallisesti. Valvon edelleen yöllä ja nukun välillä kellon ympäri että jaksan olla hereillä päivällä. Ero on kuitenkin siinä että nautin elämästäni ja en halu enää olla kokonaan muualla. Se on enää huvia. Luojan kiitos.

 Minua huvitti kun velipuoleni sanoi että yökukkujat ovat siitä mukavia että he sentään ovat yleensä hiljaa valvoessaan yöllä. Aamuihmiset taas herättävät muutkin aamukuudelta metelöidessään hurjana aamulla. Siskoni (joka herää joka ikinen aamu kuudelta paukuttelemaan ovia ja lenkille koiran kanssa) katsoi häntä erittäin kipakasti. Minua nauratti aika paljon.

 

 

Heidi