https://ajatuksientasolla.vuodatus.net/

Heidi

  Koulu alkoi pari kuukautta sitten (heitin tähän nyt vain pari kuukautta, oikeasti en ole edes varma..) ja siellä menee rehellisesti sanottuna todella hyvin. Punkaharjun koulu on pieni, mutta todella ihana paikka. Opettajat ovat mukavia, oppilaat ovat mukavia ja minulla on uusi paras ystävä. Ei voisi siis paremmin mennä!

  Sellainen pieni suru-uutinen kuitenkin taas on, että Kikka jouduttiin antamaan pois. Mummi ei sitä olisi oikein voinut pitää, eikä se meillä viihtynyt, vaan alkoi heti merkkailemaan. Se sai onneksi hyvän kodin jostain päin suomea (taas kerran en muista.. hyvä minä:D) ja uuden kissakaverin. Minkäänlaisia ongelmia ei kuulemma ole ollut, siitä olen iloinen.
  Kävin viime viikonloppuna Juankoskella tapaamassa vanhoja ystäviäni. Kävimme Pisankoskella (Talossa, jossa asuimme muutama vuosi sitten, ja jonka vanhempani omistavat) koska isän piti hoitaa sielä asioita ja äitipuoleni heitti minut sitten kaverini luo käydessään kaupassa. 

  Käytiin siis kaveriporukalla kylällä ja vietettiin aikaa yhdessä. Minulla oli hauskaa, vaikka Juankoskella oleminen vähän ahdisti. Onnistuin kuitenkin unohtamaan kaikki ikävät uistot, ja siitä olen aika ylpeä. En olisi vähän aikaa sitten pystynyt. 
  Onnistuin jopa sopimaan välini yhden kaverin kanssa, jonka kanssa joskus riitelin. Aika mukava viikonloppu siis.

  Paluumatkalla kävin veljeni luona synttäreillä ja kihlajaisissa. Hän täytti kolmekymmentä ja meni juuri kihloihin naisystävänsä kanssa. He olivat juhlineet sisarus- ja kaveriporukalla jo ennestään, mutta saimme jopa hieman vielä kakkua ja annoimme lahjat.
  Tunnelmaa hieman latisti tosin se, että veljeni oli kuullut että äitilläni olisi taas draamaa (aika monta kertaa ex)  miesystävänsä kanssa. ( Puhe on siis siitä narsistista, joska äiti ei ole vieläkään päässyt eroon) Se oli hieman hankala kuulla, sillä itse pelkään tätä miestä ja mielestäni aikalailla syystä. Onnistuin kuitenkin äitini kanssa asiat puhumaan halki ja hän väittää että he ovat vain ystäviä. Toivotaan siis niin. 

  Tällä hetkellä vietän onnellisena syyslomaa kotona Punkaharjulla. Oen nyt jo kaksi päivää ollut kotona, katsonut sarjoja, touhunnut kaikkea pientä mukavaa ja nukkunut. Voin vain sanoa että tekee muuten hyvää. Odotan kyllä innolla koulun alkua ja että pääsen tapaamaan ystäviäni, mutta tällä hetkellä sen halua mitään muuta kuin katsoa pari kautta supernaturalia ja syödä. Minua riepoo aivan suunnattomasti se, että en ole katsonut lempisarjaani todella pitkään aikaan ja olen vasta kolmoskaudella ja nelosella tulee kuvioihin Castiel, joka on lempihahmoni jo näin etukäteen. Joo siis, en ole yhtään videoita katsonut siitä.... :D

  Imagine Dragons on kultaa...

  Tapaamme taas, toivottavasti aiemmin kuin neljän kuukauden päästä!

Heidi

  Tiedättekö sen tunteen kun joku asia oli melkein jo varmaa, mutta ei kuitenkaan ole? Se on todella hermostuttavaa.
  No,pitäisi varmaan kuitenkin selittää aika monta asiaa, ennen kun pääsen kertomaan tuosta.Se on nimittäin aikajanan uusimpia asioita.
  Tulin viikko sitten siskoni kyydillä äidin luo. Matka oli aika kamala. Autossa oli reilusti yli kolmekymmentä lämmintä ja matka kesti yli kaksi tuntia. Sen jälkeen olimme kaikki aika valmista pässinlihaa. Uimaan ei kuitenkaa keretty mennä,sillä äiti oli järjestänyt grillijuhlat. Ne oli ihan hauskat, kaikki sisarukseni ja mummini olivat äidin lisäksi  paikalla. Voin sanoa, että se on harvinasta.

  Olemme äidin kanssa lähinnä hengailtu kotona ja vahdittu pihakirppistä, jonka pistimme pystyyn. kävin kerran pyörällä kylällä kirpputoreilla ja mummini luona,mutta se oli aika uuvuttava reissu koska täällä on ollut ihan järkyttävän kuuma koko viikon.
  Pari päivää sitten kävimme kuopiossa ikeassa, ja se oli aika hurja reissu. Ei muuten, mutta tulimme ikeaan eri reittiä kuin tavallisesti ja auto meni siksi parkkiin eripuolelle rakennusta kuin tavallisesti. Sitten kun tarvitsmme jotain autosta ja menimm etsimän sitä, emme tietenkään löytäneet sitä. Etsimme autoa ainakin tunnin ja minä kävin mm. joka ikisen parkkirivin läpi kolmesti. Sitten äiti soitti jo jonnekkin poliisijuttuun koka luuli että auto oli varastettu, mutta onneksi siellä oli jonot ja kukaan ei vastannut. Sitten äiti meni jonnekkin tiskille kysymään vartioita ja se myyjä ehdotti että katsoisimme toiselta puolelta taloa jossa on identtiset parkkipaikat. Sieltähän se löytyi. Minä nauroin kippurassa ainakin vartin ja äiti istui sen vartin autossa kalpeana kuin lakana. Meillä on kaikilla ilmeisestikin erilaiset tavat suhtautua stressitilanteisiin.

  Pistimme pystyyn pihakirppiksen, mutta se ei ole kamalasti kannattanut. Kirppari on ollut nyt kolme päivää ja asiakkaita on ollut yhteensä seitsemän. vain neljä heistä on edes ostanut mitään. Kaiken lisäksi jonkun on aina oltava täällä aamukahdeksasta iltakahdeksaan. Se ottaa joskus vähän hermoille.

  Ja niin, se juttu mistä mainitsin alussa. Äiti keksi että meidän pitäisi mennä jonnekkin reissuun kahdestaan ennen kun koulut alkaa. Menemme ehkä autolla lappiin ja saatamme myös käväistä norjan puolella. Niin ehkä. Jos äiti vain saa lomaa ja hoidettua asiat kuntoon. Jäämme odottamaan sitä jännityksellä:)

Funny how the heart can be deceiving
More than just a couple times
Why do we fall in love so easy?
Even when it's not right

Where there is desire
There is gonna be a flame
Where there is a flame
Someone's bound to get burned
But just because it burns
Doesn't mean you're gonna die
You've gotta get up and try, and try, and try
Gotta get up and try, and try, and try
You gotta get up and try, and try, and try

Heidi

Ennen kun säikähdätte, emme muuttaneet pois punkaharjulta, vaan mökiltä pysyvästi Punkaharjulle. On tapahtunut paljon kolmen päivän aikana, joten aloitan vanhimmista.

  Kaksi päivää sitten perjantaina, isäni ja nyt oikea äitipuoleni menivät naimisiin. Häät olivat todella hauskat, porukkaa oli noin kolmekymmentä päätä ja juhlat olivat mökillä. Oli ihanaa tavata vanhoja Juankosken tuttuja ja muita isän ja äitipuoli ystäviä. Myös veljeni ja siskoni olivat tietenkin paikalla sekä sisko-ja velipuoleni. Me sisarukset nukuimme Punkaharjulla ja lähdimme mökiltä suunnilleen puoli kahdentoista aikaan koska veljeni tyttöystävä oli aivan jäässä ja hyvin väsynyt. Minua hieman harmitti sillä olisin aivan hyvin voinut olla paikalla kahteen, jolloin viimeiset juhlijat lähtivät nukkumaan. Sain onneksi kuulla aamulla mökille tullessani aika hillittömiä juttuja, se vähän auttoi :'D

Lauantaina toivuimme juhlista puolikuolleina. Silloin ei tapahtunut kauheasti mitään paitsi että äitipuoleni serkku otti minut ja veljen veneensä kyytiin.... Hevosvoimia oli 150 ja vähän meni lujaa:'D Veljeni oli ihan onnesta sekaisin kun pääsi isolla selällä vetämään hanat täysille... Minulla heitti vähän päässä kun seisoin ja pitelin kiinni niin kovaa kuin pystyin :'D

  Tänään siis muutimme Punkaharjulle kissan kanssa. Kikka on juoksennellut aivan onnessaan pitkin metsiä ja se meni vähän paniikkiin kun muutimme kerrostaloon. Se katosi eikä sitä näkynyt missään moneen tuntiin. Luulimme että se hyppäsi ikkunasta ulos (asumme toisessa kerroksessa kerrostalossa) ja etsimme sitä kaikkialta. Lopulta kuulin kymmenen aikaan hurjaa maukumista vaatekaapista ja siellähän se oli. Sen jälkeen etsin metsässä sateella puoli tuntia äitipuoltanitani joka oli metsässä etsimässä Kikkaa. Lopulta olimme onnellisesti koossa koko porukka. Vähän aikaa mietin halusinko kiskoa kissalta niskat nurin vai rutistaisinko oikein kovaa....

  Minulle iski kauhea inspiraatio tehdä ihan kaikkea. Piirtää,tehdä keppihevosta, kirjoittaa,,, onneksi minulla on koko yö aikaa tehdä mitä huvittaa. Olemme vanhemman veljeni melko samanlaisia, joskus ihan järvissämme, mutta joskus kun se vaihde iskee päälle, kaoottisia (äkkipikaisia) taiteilijasieluja jotka valvovat yöt ja tekevät sitä mistä pitävät eniten . Veljeni tekee musiikkia ja soittaa selloa ja pianoa. Minä ompelin, kirjoitan ja piirrän, joskus kaikkia samaan aikaan (helpompaa miltä kuulostaa). En ole koskaan oikein nukkunut yöllä, mieluiten valvon yöt ja olen omissa maailmoissani. Se tosin vaikeuttaa koulunkäyntiä ja kiristää vanhempieni hermoja. En voi sille kuitenkaan mitään, olen aina elänyt puolittain (tai kokonaan) omassa maailmassani. Vaikeina aikoina pakenin maailmaani niin että en ollut enää täällä kuin masentuneena ja koomaan vajonneena ruumiina. Luin koko ajan (ja edelleen) ihan koko ajan kaikkea ja menin kirjoista löytämiini maailmoihin ja tuskin söin tai nukuin. Onneksi vaikeat ajat ovat nyt enemmän tai vähemmän ohi. Minulla on ihmisiä jotka pitävät minusta huolta ja haluan elää täällä oikeaa elämää. Olen opetellut jättämään kuvitelmat ja elämään enemmän tai vähemmän tavallisesti. Valvon edelleen yöllä ja nukun välillä kellon ympäri että jaksan olla hereillä päivällä. Ero on kuitenkin siinä että nautin elämästäni ja en halu enää olla kokonaan muualla. Se on enää huvia. Luojan kiitos.

 Minua huvitti kun velipuoleni sanoi että yökukkujat ovat siitä mukavia että he sentään ovat yleensä hiljaa valvoessaan yöllä. Aamuihmiset taas herättävät muutkin aamukuudelta metelöidessään hurjana aamulla. Siskoni (joka herää joka ikinen aamu kuudelta paukuttelemaan ovia ja lenkille koiran kanssa) katsoi häntä erittäin kipakasti. Minua nauratti aika paljon.

Heidi

  Häihin on kaksi päivää. Olen puolikuollut univajeesta koska olen piirtänyt äitipuolelleni ja isälleni häälahjaa monta yötä. Olen rakastunut öljyliituihin totaalisesti.
  Olen myös kirjoitellut ylös tarinoita jotka ovat pyörineet päässäni jo pitkään. Kirjoittaminen on hankalampaa kuin luulin mutta aloittelen vähitellen. Minulla on tällä hetkellä noin viisi tarinanalkua joista en ole jatkanut kunnolla ainuttakaan...
  Olemme hiljalleen muuttaneet mökiltä (äitipuoleni vanhempien luolta) Punkaharjun asuntoomme. Olen sisustanut huonettani kuin viimeistä päivää.

  Ainoa varjo täällä on että äitipuoleni isä kuoli muutama viikko sitten. Hän oli todella ihana ja lämmin ihminen. Pidin hänestä valtavasti heti kun tapasin hänet.....

Sticks and stones, they may break these bones
But then I'll be ready, are you ready?
It's the start of us, waking up come on
Are you ready? I'll be ready
I don't want control, I want to let go
Are you ready? I'll be ready
'Cause now it's time to let them know
We are ready, what about us?

Heidi

  Lähden koulusta 18.päivä. kaksi viikkoa. kaksi perhanan viikkoa. Tunneilla tai edes välitunneilla ei ole enää minkäänlaista rauhaa. En tiedä miten jaksan seuraavat kaksi viikkoa. Tänään minulla alkoi migreeni sinä samalla hetkellä kun menin koulun ovista sisään. En edes tiedä miten jaksoin kaksi  viimeistä tuntia, ja kaiken lisäksi oli kotitaloutta joka on kaikkein pahinta, koska minun ryhmässäni on tietysti kaikki pahimmat häiriköt. Niin minun tuuriani.

   Isä lähtee sunnuntaina töihin punkaharjulle ja vie sinne ensimmäisen tavarakuorman. Seuraavana viikonloppuna lähtee lisää tavaraa. olen molemmat viikonloput ja ensimmäisen vapaan viikon äidin luona, missä olen nytkin. sitten lähden myös punkaharjulle,jonne äitipuoleni tulee kuun lopulla. Kävimme myös katsastamassa paikallisen koulun. Pidin paikasta heti. Pieni ja viihtyisä koulu, jossa on mukavia opettajia ja hyvä rehtori. Pääsen vihdoinkin opiskelemaan saksaa ja tukioppilaskoulutukseen. En tiedä kummasta olen enemmän innoissani,, varmaan molemmista :D Joudun ottamaan muut saksassa kiinni, sillä he ovat opiskelleet sitä jo seiskalla, mutta se ei ole ongelma. Minä vain pidän siitä että minulla on tekemistä.

  Olen jo äkännyt monia kevätkukkia ja muutamia perhosia. Ja itikoita myös ikävä kyllä. Ensimmäiset itikanpistot on saatu jo ajat sitten:D

Kiss me hard before you go
Summertime sadness
I just wanted you to know
That, baby, you're the best

I got my red dress on tonight
Dancin' in the dark in the pale moonlight
Done my hair up real big, beauty queen style
High heels off, I'm feelin' alive

Heidi

Joo. En tiedä miksi. Lana Del Rey kuuluu siihen valtaosaan musiikista jota en yleensä kuuntele. Se on vain sellaista... Kuulostaa kuin laulaja haluaisi lähinnä kuolla... Mutta ehkä mä vaan kaipaan vähän vaihtelua:D

 Minulla on myös aika iloisia uutisia. Muutamme myöhintään toukuokuun lopulla Punkaharjulle tai Savonlinnann. En voisi olla enemmän innoissani. Pääsen vihdoinkin pois tästä kouluhelvetistä. Olen odottanut sitä viimeiset puolitoista vuotta. Joka ikinen päivä. Tietoisesti tai en. En keksi toista paikkaa jota vihaan enemmän kuin Juankoskea. Ei ole vielä varmaa minne muutamme koska isä vasta etsii asuntoa. Mutta me kuitenkin muutamme. Jo se tieto saa minut jaksamaan koulun loppuun.

 Tiedän etten voi olla onnellinen täällä. Haluan olla niin onnellinen kuin vain pystyn. Haluan löytää itseni. Olen ollut niin hajalla viimevuoden. Pirstaleina. Elämäni on ollut niin rasittavaa ja kuluttavaa. Jopa käsitykseni tavallisesta on aivan vääristynyt. Haluan mahdollisuuden vihdoinkin korjata itseni niin ehjäksi kuin vain mahdollista. Tiedän etten koskaan voi olla aivan ehjä. Aina tulee olemaan muistot.

 Olen asunut 11 vuotta maalla melkein kokonaan eristyksissä. Kävin joskus kaupungissa. Joskus naapureissa jotka olivat kaikki vanhuksia. Kävin koulua kotona. En edes oikein halunnut tavata muita. Jopa pelkäsin ihmisia. Asuin kuusivuotiaana talven kaupungissa. 9-vuotiaana muutin kaupunkiin vuodeksi. Ne kaksi vuotta jotka olen ollut tavallisessa koulussa,olen ollut kiusattu, melkein kokonaan vailla ystäviä.Pari minulla sentään on. 11-vuotiaana muutimme kaupunkiin. Ja sitten vanhempani erosivat. Suoraan sanottuna olin hölmö kun lähdin äitini mukaan. Äitini ei ole aivan terve. Ei todellakaan ole. Hän on loppuunpalanut ja hänellä on tietääkseni kaksisuuntainen mielialahäiriö. En muista missä järjestyksessä asuimme missäkin. En muista mulloin äiti oli miesytävänsä kanssa,milloin he olivat eronneet. Se on ihan hyvä. Muistan vain sen että olin ahdistunut ja sulkeutunut. Tein vain koulun ja olin niin paljon poissa kotoa kuin mahdollista. Milloin metsässä,mulloin kaverin tai isoveljen luona. Se oli yksi niistä harvoista paikoista missä olin onnellinen,sillä omalla tavallani. En käynyt edes isäni luona.

  Sitten kun rupesin käymään isäni luona, aloin saada pienen käsityksen siitä, millaista on niin kutsumani "Tavallinen" elämä. Terve parisuhde joka perustuu rakkauten. Ei suorittamiseen,niin kuin isäni ja äitini suhde. Isä joka välittää minusta valtavasti. Aloin ymmärtää millausta elämäni olisi pitänyt olla viimeiset 13 vuotta. ja miten paljon olen menettänyt äitini takia. Hänen ideansa oli kotikoulu. Ja hän kielsi minulta melkein kaiken. Isäni ei voinut sille mitään,hän oli vain koko ajan töissä. Lopun ajan hän rakensi. Luin melkein kolme kuukautta putkeen kirjoja koko ajan kun tajusin että isä ei kiellä minua lukemasta sellaisia kirjoja joista pidän. Minun ei enää tarvitse lukea salaa ja voin kuunnella musiikkia josta pidän eikä minun tarvitse enää käydä kotikoulua. Minun ei tarvitse enää valehdella äidilleni silmiäni päästä. Luovuin siitä silloin kun isästäni tuli huoltajani. Teen mitä haluan kunhan isäni ei kiellä sitä. Vielä kun pääsen pois täältä voin keskittyä kouluun kunnolla. Minulla on vihdoinkin haaveita ja unelmia joita voin ruveta toteuttamaan. Tajusin juuri että ensivuonna voin ajaa mopkortin. Voin mennä kesätöihin. Voin jättää vanhan elämän taakseni ja ruveta elämään uutta parempaa elämää. Voin käsitellä niitä tunteita ja sitä raivoa joka on sisälläni. Voin päästää siitä irti. En voi olla koskaan kokonaan vapaa siitä,sen tiedän, mutta voin päästää irti. Voin mennä elämässä eteenpäin. En voi koskaan antaa anteeksi äidilleni eikä hän tule koskaan pyytämään anteeksi. Hän ei edes ymmärrä mitä on tehnyt. Mutta voin siirtyä eteenpäin.En jaksa odottaa sitä. Kolme viikkoa. Sitten pääsen pois. Lähden nimittäin koulusta kaksi viikkoa etuajassa. KOLME PERHANAN VIIKKOA....!!!!!!!

  Nyt ymmärrän miksi pidän tuosta laulusta. Tiedän sen tunteen kun on hyvä ilma ja haluaa vaan tanssia ulkona pelloilla ja imeä sen ihanan auringonpaisteen itseensä....

Heidi

Tällä hetkellä luen kirjaa nimeltä ikuinen rakastaja. Juuri sopivasti romantiikkaa, jännitystä, ja vampyyrejä. Parempaa en ole lukenut aikoihin..... ainoa ongelma on että minun pitäisi lukea koulukirjoja eikä romaaneja.....

Heidi

Olen odottanut jo kauan tiettyjä asioita tapahtuvaksi. nyt on vain sellainen vaihe että ei oikein tiedä mitä haluaisi tehdä. On onnellinen, mutta haluaisi silti asioiden muuttuvan. On koko ajan sellainen jännitys. Tietää että jotain ratkaisevaa tulee tapahtumaan, odottaa vain että se tapahtuu ja ei oikein keksi mitä tekisi odotellessa. Sama olo on kun olisi lähdössä reissuun, mutta ei vielä tiedä minne on lähdössä ja mitä tekemään. Silloin vain istuu jännittyneenä sohvalla ja odottaa että ovi aukenee ja joku tulee kertomaan mitä tapahtuu. Silloin on juuri samanlainen olo. Saattaa välillä nousta seisomaan ja miettimään mitä odotellessa voisi tehdä, tai saattaa vain hermostuneena kävellä ympäri taloa. Mutta se sama hermstunut ilmapiiri vain on ja on eikä sitä saa pois vaikka kuinka yrittää ajatella muuta. Se vain tulee takaisin ärsyttämään ja ilkkumaan. Odotus. Raivostuttava ja ärsyttävä tieto siitä että jotain on tapahtumassa mutta ei tiedä miten tai missä tai milloin. Tieto siitä että ei tiedä mitä tapahtuu. Se ärsyttää. Olet ärtyisä odottamisesta ja siitä että se jatkuu vain päivästä toiseen eikä se lopu. Et tiedä milloin se lopuu. Kaikki vain jatkuu ja jatkuu ja kuitenkin tiedät että jonain päivänä se kaikki ratkeaa ja saat tietää. Mutta et tänään. Joskus. Nyt voit vain odottaa.

Tieto siitä että kaikki on vain väliaikaista. Kaikki se mistä on tullut tavallista ja mihin on tottunut, muuttuu jossain vaiheessa aivan muuksi. Koulu, ystävät, kaikki se mikä on ollut tavallista ja turvallista muuttuu uudeksi, tuntemattomaksi. Mutta se on myös osittain helpotus. Voit alottaa alusta. Tehdä toisin ne asiat mitkä olet tyrinyt. Voit jättää kertomatta uusille ihmisille ne asiat mitkä olet tyhmyyspäissäsi kertonut joskus muille. Tieto siitä että on mahdollista että sinua kohdellaan eri tavalla kun sinua kohdellaan nyt. Voit tavata uusia ihmisiä ja ystävystyä uusien ihmisten kanssa. Toivot että voit vihdoinkin olla osa ryhmää. Nauraa ja pilailla muiden kanssa. Ettei sinun tarvitsisi enää mennä vain sen yhden luokse joka on turvasi ja jonka ansiosta sinun ei tarvitse olla yksin. Mutta kuitenkin haluaisit olla yksin. Nauttia hiljaisuudesta ja omasta ajasta. Mutta tiedät että et voi jättää toista yksin. Et halua tehdä sitä, koska tiedät miten hankalaa on olla yksin jos et ole tottunut siihen. Mutta itse nautit siitä. Mutta kuitenkin joskus toivot että olisi ryhmä johon kuulua ja tuntea että on osa isompaa kokonaisuutta.  Harmittelet sitä että hyvät ystäväsi, oikeat ystävät asuvat niin kaukana. Mutta heilläkään ei ole täysin sitä samaa aallonpituutta kuin sinulla. Et ole löytänyt vielä sitä ystävää, joka on oikeasti ystäväsi.

Tiedät että se kaikki tulee tapahtumaan joskus tulevaisuudessa.
mutta nyt sinun pitää vain ODOTTAA.

Heidi

 Olen odottanut lomaa joululomasta asti. Minun pitäisi lukea kokeisiin mutta olen ommellut niin innokkaasti että unohdin koko jutun. Opettajat ovat julmia laittaessaan kokeita lomasta seuraavalle viikolle. Se on toaalisen ja totisen KAMALAA.
 Olen ollut viimeiset kolme päivää mummolassa. Tänne tulo oli melkoinen episodi. Koko lähtö aikaistui tunnilla kun setäni päätti lähteä mökiltä tuntia aikaisemmin kuin oli suunniteltu. Kerkesin nipin napin kaksikymmentä yli 1 lähtevään bussiin. Tietysti minun paikkani stop-nappi oli rikki ja pääsin kävlemään kilometrin. Jee......

Kävin täällä kaupoissa ja tuhlasin koko neljän kympin lahjakorttini eurokankaaseen jonka sain joululahjaksi. Parempaa lahjaa minulle ei voisi antaa,,, ellei iisan tallin kepparia lasketa.... No joka tapauksessa olen tehnyt hevosia kuin viimeistä päivää koska sain juuri neljä tilausta sukulaisiltani,,, yhden tein tänään mutta kaksi tärkeintä on vielä tekemättä,,,
  Löysin myös viime perjantaina täydellisen mekon isäni ja Kaisan häihin. Olkaimia pitää lyhentää ja yläosaa pitää kaventaa, mutta ihanampaa mekkoa en löydä ikinä.... Olen panikoinut koko vuoden mekosta. Nyt panikoin kengistä ja koruista:D
 Kikalla on menossa jonkinlainen teini-ikä, sillä se puree,raapii ja riehuu öisin niin että en voi nukkua. Minä siunaan sitä päivää jolloin muutamme ja saan oman huoneen,,, Silloin voin heittää kissan ulos jos se ei käyttäydy...
 Minulla on oma huone äitini luona, joka muuten taas kerran muutti ja tälläkin kertaa äiti vannoo ettei enää koskan muuta. Aion muistuttaa häntä siitä kun hän muuttaa seuraavan kerran......

Löysin ihanaa punaista kangasta jota oli ihan pakko ostaa. Tässä on Liekki, hevoslaumani uusin jäsen. Olen suunnitellut hevosten myymistä ja kuten näette, se edistyy koko ajan,,,,,
En ole keksinyt mitään tietoja Liekille, aion ensin tehdä muut hevoset, mutta olen ajatellut että se olisi suomenhevonen.

Yritän taas kerran parantaa aktiivisuuttani, ja en ole todellakaan lopettamassa tätä blogia. Näemme ensikerralla:)

Heidi